Mietteitä syksystä

Mitä sinulle tulee syksystä mieleen? Ehkäpä ruska, pimenevät illat ja hyvän kirjan pariin käpertyminen kaakaokupponen kädessä. Omenasato, marjat, oman tai vuokrapalstan sadon kerääminen ja maan valmistaminen talvilepoon ja sienestys, kenties? Vai mietitkö sittenkin kylmyyttä, harmautta ja synkeyttä sekä sateessa kastuneita kenkiä ja sukkia? Joillekin tulee energisempi olo, sillä syksy tuntuu heille uudelta alulta: koulut alkavat, työssäkäyvien mahdolliset kesälomat loppuvat ja uudet harrastusryhmät aloittavat toimintansa. Monelle varmasti puolestaan työnhaku tuntuu syksyisin entistä masentavammalta, eikä senkään kuvittelisi ajatuksena kauheasti innostavan, jos opiskelupaikka jäi saamatta yrityksestä huolimatta.

On selvää, että eri ihmisiin syksy vaikuttaa eri tavoin. Toiset piristyvät ja toiset masentuvat. Jälkimmäiseen auttaa monesti vaikkapa liikunta, ystävien tapaaminen, päivänvalossa ulkoilu, kirkasvalolamppu, tee, kynttilät, villasukat, kirjat sekä elokuvat. Ylipäätään kaikenlainen itselle mieleinen tekeminen voi olla avuksi syysmasennukseen. Jotkut saavat hyvän mielen syysvaatteiden shoppailustakin, vaikkakin henkilökohtaisesti allekirjoittaneen mielestä on turhaa joka vuosi ostaa uutta. Käsityötaitoinen voi ottaa projektikseen uudistaa vanhoja vaatteita, ja vaikkei neula sormissa pysyisikään ja kaavat olisivat silkkaa hepreaa, montaa asiaa voi modata silti kivemmaksi. Vaatteiden lisäksikin.

Tässä muutamia ideoita inspiroimaan kivaa syksytekemistä. Linkkien ideoista jotkut ovat helpompia, toiset vaativat enemmän vaivaa ja työkaluja.

Tee-se-itse projekteja @ Bored Panda

Buzzfeedin DIY -ideat

Hieman haastavampia vinkkejä Wonderful Engineering -sivustolta

Mutta mitä syksy on työttömälle? Työtön ei ole luultavasti mitenkään erikseen lomaillut, ja harrastusten aloittaminenkin voi olla niin ja näin, kun moni mahdollisesti kiinnostava asia tekee turhan ison loven kukkaroon. Mitä työtä ja opiskelua vailla oleva työtön voi odottaa syksyllä, noin niin kuin syyspäivän tasauksen lisäksi?

Ryhmältä tähän kysymykseen tuli monenlaisia vastauksia. Vapaus ja aika olivat yhdelle helpotus: ehtii nähdä ihmisiä, keskustella, olla luonnossa ja lukea, eikä kukaan ole määräämässä, miten päivänsä viettää. Kynttilöiden tuoma tunnelma ja villasukat ovat toiselle odottamisen arvoinen asia. Syksy sallii ne paremmin kuin kesä. Joku odotti TV-sarjojen uusia kausia. Aiemmin mainitut kaakaomuki ja hyvä kirjakin tulivat esiin. Loskaa ja kurjia ilmoja odotetaan kollektiivisella kauhulla... Syysflunssat tuntuvat enimmäkseen menneen tämän porukan kohdalla jo ohi sen verran kuin niitä oli ollakseen.

Vanhastaan syksyllä sadonkorjuun päätyttyä on Suomessa vietetty kekriä. Kekrillä ei aiemmin ollut mitään kalenteriin vakiintunutta päivää, vaan jopa samassa kylässä eri taloissa vietettiin kekriä eri päivinä, kukin silloin, kun peltotyöt oli tehty ja karja saatu pois laitumilta, talven tuiskuilta suojaan. Myöhemmin kekrin viettopäiväksi vakiintui marraskuun ensimmäinen päivä. (Ilmeisesti silloin hitaimmatkin olivat saaneet hommansa hoitumaan!)

"Myöhemmin kekrin vietto vakiintui marraskuun 1. päivään. Kekrin nimi (myös muodossa köyri, köyry, keyri ja keuri) juontaa pyörää ja kiertoa tarkoittavasta kantasuomalaisugrilaisesta sanasta *kekraj.

Kekrinä viettoon kuuluivat taiat, joilla varmistettiin sato-onni ja huolehdittiin karjan, lampaiden ja hevosten menestyksestä. Kekriyönä uhrattiin lammas eläinten suojelijoille ja sen luut vietiin lammaskarsinaan onnen säilyttämiseksi. Eläimille annettiin parasta ruokaa ja isäntä kävi ruokkimassa hevosensa henkilökohtaisesti.

Kekriaamuna noustiin varhain pirttiä lämmittämään, mikä ennusti virkeää tulevaa vuotta. Viimeisenä herännyttä kutsuttiin »köyriksi». Aamulla valmistettiin rieskaleipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa ja talkkunaa. Myöhemmin tehtiin paisti perunoista, lihasta ja makkarasta. Päivän mittaan maisteltiin viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Kaikkia juhlaruokia vietiin ensin haltijoille riiheen, uhripuulle tai uhrikivelle.

Kekrinä ruokaa piti tarjota kaikille syöjille, keitä vain olivat, tuttuja tai tuntemattomia. Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea. Ruokaa piti syödä yhdeksän kertaa eikä sitä saanut korjata pois pöydiltä. Isännän piti humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimitti talon kylvöt, ei saanut olla päissään, muuten sato menisi pilalle.

Kekrinä lapset myös liikkuivat talosta toiseen naamioituina »köyrimörköinä». Hieman pelottavampi versio olivat »köyripukit», joiden asuna oli nurinpäin käännetty turkki. Vierailijat vaativat kestitystä. Jos sitä ei saanut, rupesivat he särkemään uunia. Yleensä sopuun kuitenkin päästiin ja kekrivieraat esittivät leikkejä ja tansseja.

Vainajien henkien uskottiin myös vierailevan kekrinä. Hengille lämmitettiin sauna, lämmitettiin vedet ja vietiin vastat, saippuat ja pyyheliinat. Kun henget olivat kylpeneet, talonväki meni saunomaan ja jätti tupaan katetun ruokapöydän odottamaan henkiä, että he saivat »rauhassa ravita»."

lähde

Lopuksi vielä syksyn raskautta helpottamaan pieniä päivän pelastavia vinkkejä.

- Aisla