Alku aina hankalaa

Uusi syksy ja uudet kujeet! Syksyn 2014 Luontopolku -paja käynnistyi maanantaina tutustumisella - niin ihmisiin kuin pajan toimintaankin. Aluksi nimien ja naamojen yhdistäminen oli hieman hankalaa (varmasti muillekin kuin allekirjoittaneille) mutta päivän aikana se alkoi pikku hiljaa sujua. Perinteiset tutustumisleikit olivat tässä apuna, vaikka ne näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuvatkin ehkä monista hiukan lapsellisilta, pääasiassahan niitä tulee leikittyä pienenä; tarhassa, esikoulussa ja alimmilla luokka-asteilla.

Mieleen tuli Tim Walkerin kulttuurisokki hänen muutettuaan vaimonsa kanssa tänne ja aloitettuaan opettajana suomalaisessa alakoulussa. Eniten häntä järkytti se, miten erilaista suomalainen sosiaalisuus on verrattuna Yhdysvaltoihin. Viidesluokkalaiset nauroivat ehdotukselle aamupiiristä, jossa kerrottaisiin kuulumisia ja tervehdittäisiin toisia päivän aluksi. "Amerikkalaiset lapset ovat suomalaisia ystävällisempiä ja sosiaalisempia, mutta vain, koska opetamme sen heille. Sosiaaliset taidot eivät tule tyhjästä", kertoi Tim. Ja sen todellakin huomaa. Tutustumisen alkuun saattaminen oli hieman haparoivaa, mutta jo päivän päätteeksi muutamat ihmiset olivat päässeet juttelukontaktiin toistensa kanssa.

Ruokatauon jälkeen saimme ensimmäisen tehtävämme: meidän piti jakaantua kahteen ryhmään ja etsiä ryhmämme kanssa leirivälinevarastolta loue, joka useimmille oli täysin vieras väline. Sana loue muuten tarkoittaa ainakin jossakin saamen versiossa lokkia, jota kyseinen suoja hieman muistuttaakin, ainakin jos käyttää hieman mielikuvitustaan. Loueen löydyttyä se piti saada pihalle ja pystyyn. Kummatkin ryhmät onnistuivat tässä jokseenkin vaihtelevalla menestyksellä vähäisten pystytyspaikkojen vuoksi. Idea kävi kyllä selväksi.

Tiistai ei mennyt aivan aikataulun mukaan, sillä huomattiinkin, että bussit Takk:ille menevät sen verran harvoin, että kannattaisi mennä aiemmalla bussilla, vaikka sitten olisimmekin avoimien ovien päivässä tuntia etuajassa. Aamupäivällä piti olla blogityöskentelyä, mutta se jäikin väliin aikaistuneen lähdön vuoksi. Bussipysäkille lähdettiinkin jo aamupalan jälkeen. Pitkän ajomatkan päätteeksi pääsimme lopulta perille. Mukana oli pari kameraa, mutta toinen niistä sekoili eikä tallentanut kuvia lainkaan. Tässä kuvasaldo tiistailta.

Keskiviikkoaamupäivä muodostui tiskaamisesta ja jeesusteipistä. Toisin sanoen olimme koko paikallaolevalla vahvuudella auttelemassa leirivälinepajalla, jossa käytännön työt koostuivat telttojen ja maakankaiden paikkaamisesta sekä ruoanlaittovälineiden tiskaamisesta. Tuli sitä puhdasta trangiaa muuten! (Ja muitakin, tietenkin, kuten allaolevassa kuvassa näkyy.)

Traumojen lähde.

Iltapäivä kuluikin sitten valokuvauksen harjoittelussa lyhyen briiffauksen jälkeen. Ohjeet olivat hyviä, mutta kameran asetukset sinänsä olivat monelle hieman mystisiä.

Happamia, sanoi luontopolkupajalainen päivän kymmenennestä pihlajanmarjakuvasta.

Vahinkoja sattuu...

Makroja!

Minkä värinen on punainen paloauto?

Se on ruoste.

Torstain retki suuntautui heti aamupalan jälkeen Kirskaanniemeen, jossa lyhyen pitkosreitin ja melko eeppisessä kunnossa olevan metsäpolun päätteeksi saavuimme nuotiopaikalle Höytämöjärven rantaan. Ensin harjoiteltiin nuotion sytyttämistä kikka kolmosineen kahdessa ryhmässä, ja melko pian saatiinkin ruokatulen lisäksi ryhmien omatkin pikku nuotiot loimuamaan. Syömisen lomassa keskusteltiin tehtävän sujumisesta ja vaihdettiin vinkkejä. Aterian kruunasivat makeat suklaabanaanit. Saadulla energialla olikin sitten hyvä pelata hieman. Lähin määritelmä pelille on paremman kuvauksen puutteessa amerikkalainen metsäfrisbee. Ensimmäisen joukkueen saatua kolme maalia täyteen lopetimme pelaamisen henkilövahinkojen välttämiseksi. Loppupäivä sujui rauhallisemmissa merkeissä, kirjoitimme nimittäin kirjeet tulevaisuuden itsellemme kolmen kuukauden päähän, eli pajan loppuajoille, sekä mietimme, mikä tekee hyvän ryhmän ja mitä arvoja haluamme omassa ryhmässämme pajajakson aikana noudattaa.

Lista näyttää kovan ajattelutyön tuloksena seuraavalta:

- Hyväntahtoisuus
- Hyväksyntä
- Yhdenvertaisuus
- Kunnioitus
- Positiivinen suhtautuminen
- Ympäristön kunnioittaminen
- Rauha ja tila
- Rehellisyys

Haastetta jaloille.

Rankka kaveri.

Lätäkkö.

Metsän satoa.

Oikeaoppinen suklaabanaani.

Sininen edustus.

Perjantai oli lyhyt päivä, joten siitä jää aika vähän sanottavaakin. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Etapin ruokalaan, ja päivä päättyi kuntosalille, jossa oli hyvä rehkiä lihaksensa jumiin.

Tässä ekan viikon tunnelmia, jatkoa seuraa! Loppuun vielä syksyinen runo.

Syksyisin kypsyvät

Syksyisin kypsyvät
omenat ja ihmiset:
alkavat lakkoilla,
pudota kauemmas puusta

- Aisla Uuttu

Aisla ja Roni