keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Eräopasopiskelijan polku ristesi Luontopolun kanssa


Polkuni kuljetti minut tämän vuoden elokuussa Kurun kansainväliselle eräopaskurssille ja koulutukseen kuuluvan harjoittelun aikana se ristesi Etapin Luontopolun kanssa. Harjoitteluni suoritin Luontopolun ensimmäisen jatkoryhmän tykönä. Minulle oli heti koulun alusta asti selvää, etten halua suorittaa harjoitteluani turismiin ja elämysmatkailuun liittyen, sillä aion omassa toiminnassanikin ottaa tulevaisuudessa toisenlaisen lähtökohdan: Maapallon ja sitä myöten ihmistenkin hyvinvoinnin vuoksi kultturimme luontosuhteen on syvennyttävä merkittävästi. Tuota prosessia haluan olla pienellä mutta merkityksellisellä elämälläni tukemassa.

Tiedekin on nykyään sitä mieltä, että luonto tekee meille hyvää ja saamme luonnosta resurssien lisäksi myös henkisiä voimavaroja. Maalaisjärjellä ajateltavissa oleva asia, mutta se ei ole aivan niin yksinkertainen kuin mitä tutkimustulokset osoittavat. Kun hoidamme luontoa, luonto hoitaa meitä. Ei siis riitä, että me ihmiset voimaannumme luonnosta, vaan meidän on myös huomattava syvempi kohtalonyhteytemme luonnon kanssa. On tehtävä vastavuoroisia "sopimuksia" luonnon kanssa, kuten meitä fiksummat esivanhempamme tuhansia vuosia sitten tiesivät, sillä juuri näiden ikiaikaisten sopimusten rikkominen on saanut sekä ekosysteemit että ihmisyhteisöt epätasapainoon.

Luontopolkua eteenpäin -työpaja vastaa kunniakkaasti näihin haasteisiin. Se on kutsu nuorille, jotka tuntevat juurettomuutta ja tarkoituksettomuutta nyky-yhteiskunnassamme. Se on kutsu nuorille, jotka etsivät suuntaa yhä monimutkaisemmalta tuntuvassa maailmassa. Kuka tahansa tarkasti ympäristöään havainnoiva henkilö voi nähdä, että kulttuurimme ei tarjoa kunnollisia kiinnekohtia yhteisöä kaipaavalle ihmismielelle. Olemassaolon tarkoitusta etsitään maineesta ja mammonasta, mutta yhä useammalle nuo rahan ja korkean statuksen arvot ovat valhetta, mikä kuvastuu hyvin varsinkin kaikkein herkimmissä nuorissa. Monesti tuntuu siltä, että ainoa vaihtoehto uraputkelle on apatia ja luovuttaminen.

On kuitenkin olemassa kolmaskin polku, minkä sanon puhtaasti omasta kokemuksestani. Juuremme voimme kasvattaa ihmiskulttuuria laajempaan yhteisöön: luonto ottaa aina avosylin vastaan, sillä me olemme osa sitä. Luontosuhteen syventyessä saamme yhä enemmän voimaa tehdä parhaamme yhteisen tulevaisuutemme eteen, johon kuuluvat niin ihmiset kuin kaikki kanssaolentommekin. Siinäpä vasta merkitystä! Huomaatteko, olemme kaikki merkityksellisiä ja elämällämme on tarkoitus.

Osma Naukkarinen,
eräopasopiskelija ja ahma

Blogger template 'Browniac' by Ourblogtemplates.com 2008

Jump to TOP