Maanantaina kokoonnuimme klo 8
Etapille. Etapilla söimme aamupalan ja pakkasimme tavarat autoon.
Sitten koittikin lähtö kohti Marttista. Leirille meitä oli
lähdössä kaksi ohjaajaa ja kuusi leiriläistä. Automatka kesti
noin 1.5 tuntia. Automatkalla osa meistä otti nokoset ja loput
koittivat saada itsensä hereille. Sitten jo saavuimmekin Marttisiin.
Ensivaikutelma oli VAU! Marttisissa ensimmäisenä pisti silmään
ihana maalaismaisema. Ajettuamme auton parkkiin nousimme hakemaan
mökkimme avaimet. Toinen ohjaajista ajoi auton ja tavaramme
Lomakylään, ja muu porukka lähti kävelemään mökillemme, mikä
sijaitsi Lomakylässä. Matkalla kohti mökkiä törmäsimme kahteen
todella suloiseen poniin. Hetken niitä ihasteltuamme matka jatkui.
Päästyämme mökille otimme tavaramme autosta. Mökki oli yhdeksän
hengen hirsimökki, kaikilla mukavuuksilla. Keittiöstä löytyi
jääkaappi sekä uuni että astianpesukone. Siellä oli myös mikro
ja kahvinkeitin. Mökissä oli myös suihkutilat sekä sauna, että 2
kappaletta vessoja. Makuuhuoneita oli neljä, kaksi ylhäällä ja
kaksi alhaalla. Tavarat purettuamme osa meistä lähti ihailemaan
Marttisten kaunista maalaismaisemaa. Ohitimme matkalla
päärakennukselle myös vanhan pappilan. Päärakennukselle
päästyämme söimme lounaan. Lounas oli intialaistyylistä.
Kasvissyöjille sekä raakaruoan syöjälle oli tietystikin omat
ruoat. Lounaan jälkeen kokoonnuimme kokoustilaan, missä meille
pidettiin alkuinfo, jossa kävimme läpi ainakin leirin ohjelman sekä
kirjoitimme paperille jokainen omat tavoitteemme.
Alkuinfon jälkeen
pääsimme kokeilemaan kullanhuuhdontaa. Saimme opastusta yhdeltä
maailman parhaista kullanhuuhtojista, maailmanennätyksen haltija
Marko Vaalilta. Oppaamme kehui meitä. Olimme kuulemma keskivertoa
parempi kullanhuuhtojaryhmä. Olimme huolellisia ja maltillisia,
huonoin meistä löysi 9/10 kultahippua ja ryhmämme paras löysi
13/10 hippua. Aika uskomaton suoritus siis. Kullanhuuhdonta oli
meistä kaikista mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa. Seuraavaksi
koittikin päivällisaika ja päivällinen tapahtui kokkisodan
merkeissä. Olimme aiemmin valinneet listan ruoka-aineksia, joista
oli tarkoitus taikoa päivällinen. Kaivettuamme raaka-aineet esille,
huomasimme että niitä oli aikas vähänlaisesti. Monella kävi jo
mielessä, että saammeko aineksista kahdeksan hengen vatsat täyteen.
Ruokaa tuli kuitenkin riittämiin asti, ja vielä jäikin seuraavaksi
päiväksi. Kokkisodan jälkeen lämmitimme saunan. Osa porukasta
kävi myös kastautumassa järvessä. Saunottuamme koittikin
iltapalan aika. Iltapalan söimme omassa mökissämme. Loppuilta
kului yhdessä aikaa viettäen mielenkiintoisten keskustelujen
parissa. Sitten koittikin nukkuma-aika.
|
Vaskauksen alkeet meneillään |
|
Hyvin nukutun yön jälkeen koitti
tiistaiaamu ja uudet kujeet. Heräsimme noin kahdeksalta ja siitä
suuntasimme aamupalalle seisovaan pöytään. Aamupala alkoi 8.30.
Aamupalan jälkeen lähdimme huovuttamaan hattuja. Hatunhuovutus oli
valtaosasta porukkaa mukavaa puuhaa. Huovuttaminen oli monelle meistä
aivan uutta. Onneksi meillä oli hyvä ohjaaja, joka osasi hommansa.
Välillä kävimme syömässä lounaan seisovasta pöydästä.
Lounaaksi meille oli valmistettu chili con carne tai vaihtoehtoisesti
jauhelihakastiketta, perunan tai riisin kera. Kasvissyöjille oli
taaskin vaihtoehtoinen ruoka. Lounaan jälkeen jatkoimme hatun
huovutusta. Hattuja valmistui monen värisiä ja eri näköisiä. Osa
meistä jatkoi huovutusta vielä mökillämme jopa leirin viimeiseen
päivään asti ennen kuin sai hattunsa valmiiksi. Hattuja otettiin
käyttöön tietenkin heti niiden valmistuttua ja ne päässä
kuljettiin joka paikassa. Mitä ilmeisemmin siis omiin luomuksiin
oltiin tyytyväisiä.
Ensimmäinen osio oli nuoralla kävelyä,
apuna kaksi köyttä joiden päissä oli solmut. Toinen osio oli
lasku köyttä pitkin autonrengasta apuna käyttäen. Sitten olivat
ns. lappeellaan olevat tikapuut, joita pitkin piti kävellä.
Seuraavassa esteessä oli 3 kappaletta toisistaan irrallaan ilmassa
roikkuvia köysitikaspuita, joissa oli tarkoitus siirtyä heilauttaen
itsensä tikapuilta toiselle. Sitten oli vastassa kaksiosainen
puu”tynnyri”putki. Ensimmäinen putki oli viistosti alaspäin ja
jälkimmäinen viistosti ylöspäin. Toiseksi viimeinen osio oli
nuora, jonka kulkemiseen oli apuna löysä tukiköysi, joka oli
kiinni sekä osion alku- että loppupäässä. Viimeisenä radalla
oli vauhdikas vaijerilasku maahan valjaiden varassa. Köysirata oli
kaikkien mieleen, ja olimme ylpeitä kun suoritimme radan ja ylitimme
itsemme. Lopuksi palautimme varusteet, minkä jälkeen suuntasimme
nokkamme kohti mökkiämme, jossa söimme meille valmiiksi tehdyn
kasviskiusauksen.
Päivällisen jälkeen aloimme
valmistautua illan kotareissua varten. Marttinen tarjosi jokaiselle
0,5 litran limpparin kodalle vietäväksi. Matkalla kodalla kävimme
katsomassa ensimmäisen maailmansodan aikaista
kenttälinnoitusaluetta. Siellä oli vanha tykki, korsu sekä
juoksuhautoja. Kodalle päästyämme teimme nuotion ja paistoimme
makkaraa odotellessamme makkaroiden valmistumista pelasimme
Kuutamolla -ohjelman inspiroimaa valheenspottauspeliä (tyylillä
kaksi totuutta ja yksi valhe oman elämän vaiheista). Kun olimme
syöneet vatsamme täyteen, lähdimme takaisin kohti mökkiä. Aloimme melko pian iltapuuhiin,
sillä kello oli odotettua enemmän, ja pakkasimme seuraavan päivän
retkeä varten valmiiksi lämmintä vaatetta sekä sadevarusteet.
Lopuksi kömmimme päivän touhujen jäljiltä väsyneinä
sänkyihimme.
Keskiviikkoaamu alkoi aamupalalla kello
8.30, muiden aamujen tapaan. Siitä selvittyämme ne, jotka eivät
olleet edellisenä iltana pakanneet, pääsivät katsomaan mitä
tarvitsisivat retkelle mukaan, ja ahkerammatkin tarkistamaan
varusteensa. 9.30 lähdimme kohti Torisevan rotkojärviä
tilausajobussilla. Mukaamme lähti opas Marttisilta. Matka meni
nopeasti, ja piakkoin talsimmekin jo oppaamme perässä metsään.
Hetken matkaa kuljettuamme silmiimme osui muutama
suppilovahverorypäs, jotka poimimme mukaan hyödyntääksemme niitä
myöhemmin ruoan teossa. Kulkien Keskinen-Torisevalta
Alainen-Torisevalle taitoimme noin kahden kilometrin mittaisen
matkan. Maasto oli vaihtelevaa, korkeuseroja oli paljon ja kuin
veitsellä maahan leikatun rotkojärven kallioseinämät olivat
vaikuttavat. Maisemat olivat mahtavat, etenkin Alainen-Torisevalla,
missä kuljimme 20 metriä korkean suoraseinäisen kallion reunalla,
mistä oli upeat näkymät järvelle. Ainoa asia, mikä hiukan
häiritsi oli Vaasantien läheisyys ja sieltä kuuluvat autojen
äänet. Luontopolkua kulkiessamme kuulimme myös hiukan Torisevan
historiaa. Kuulimme tarinan Inkerin Kalliosta ja siitä mistä se on
saanut nimensä. Opas kertoi meille myös tarinan edesmenneestä
karhun kaataja Kitusesta. Kuljettuamme reitin loppuun valmistimme
itsellemme kenttälounaan. Ruoka valmistettiin trangioilla. Ruoaksi
teimme italianpataa. Keitimme myös trangioilla itsellemme kahvit.
Vettä alkoi ripottelemaan hiukan odotettua aiemmin ja sytytimme
nuotion, jonka äärellä oli mukava lämmitellä. Ruoat söimme ison
kuusen alla suojassa sateelta. Ruoat oli syöty ja tavarat pakattu
kasaan juuri parahiksi, kun takaisinkuljetuksemme jo saapuikin.
Marttisille takaisin päästyämme
purimme tavarat ja vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle. Sitten
suunnistimme päärakennukselle villiruokainfoon, jossa pääsimme
tutustumaan ja maistelemaan erilaisia luonnon antimia, kuten apilaa,
voikukan juurta, vesiheinää, suolaheinää, lutukkaa, ruusunmarjaa
ja voikukkakapriksia. Jälkiruoaksi oli mesiangervokermavaahtoa ja
pihlajanmarjavispipuuroa sekä kuusenkerkkäsiirappia. Oli kyllä
melkoisia makuelämyksiä. Sen jälkeen lähdimme mökillemme
päivälliselle, minkä keittiö oli meille valmiiksi tehnyt.
Päivälliseksi saimme tofunakkipataa. Illan ohjelmassa oli
rantasaunalla saunomista. Ensiksi oli naisten saunavuoro. Siellä
saunottiin ja käytiin myös kastautumassa järvessä. Seuraavaksi
miehet saunoivat ja osa heistäkin kävi järvessä. Kun saunomiset
oli saunottu, niin olikin jo iltapalan vuoro mökillämme. Viimeisenä
iltana osa valvoi ja vietti aikaa mökissä hiukan muita iltoja
pidempään tv:tä katsellen, hattuja huovuttaen ja turisten niitä
näitä. Kylläpäs oli taas touhun täyteinen päivä.
Torstaiaamuna kävimme tuttuun tapaan
aamupalalla klo 8.30. Aamupalan jälkeen menimme mökillemme ja
aloitimme pakkaamaan tavaroitamme sekä siivoamaan mökkiä tulevaa
tupatarkastusta varten. Ajatukset olivat hiukan ristiriitaiset. Oli
haikea mieli, kun leiriltä lähtö oli pian edessä, toisaalta oli
taas ihana päästä takaisin kotiin. Tupatarkastuksesta saimme
erittäin hyvää palautetta, mikä oli tietysti mukava kuulla.
Olimme kuulemma siivonneet harvinaisen hyvin. Tupatarkastuksen
jälkeen pakkasimme tavarat jo valmiiksi autoon, jotta lähtö
loppukeskustelun jälkeen sujuisi ripeästi. Siivouksen jälkeen oli
loppukeskustelun vuoro. Loppukeskustelussa kävimme läpi fiiliksiä,
alkuinfossa kirjoittamiamme odotuksia ja sitä, että toteutuvaitko
ne. Piirsimme kädet, johon kirjoitimme, mitä jäi käteen, mitä
opin ja annoimme palautetta Marttisille. Marttinen tarjosi vielä
jokaiselle viiden euron ”lahjakortin” päärakennuksen kahvioon,
josta jokainen sai ostaa mitä mieli teki. Sitten pakkauduimmekin
autoomme ja suuntasimme nokkamme kohti Tamperetta
Mitä jäi käteen
Leirille lähdettiin yksimielisen
hyvillä fiiliksillä. Odotukset vaihtelivat mahdollisimman
minimaalisista aina hienon leirielämyksen kautta maukkaaseen menuun.
Tavoitteita leirin ajaksi oli monenlaisia, kuten tietenkin
ryhmäläisiäkin. Moni lähti hakemaan tilaisuutta haastaa ja
ylittää itsensä, toiset halusivat vain nauttia, joku halusi
aktivoituakin. Uuden oppimista toivottiin paljon, ja yksi mahalaskun
tehnyt odotus oli ison hauen nappaaminen. Ei ilmeisesti mennyt
hullummin, kun kaikkien näiden toiveiden joukosta yksi jäi
täyttymättä. Ryhmässäolosta ja ryhmäläisten seurasta
nauttiminen onnistui varmaankin kaikilta, odotettiin sitä erikseen
tai ei.
Etukäteen oli myös pelkoja. Kipeäksi tuleminen ja
leiriltä poisjäänti olisi ollut useammallekin katastrofi. Muutoin
pelättiin huonoja unia, että leirillä tulee kiire ja aika loppuu
kesken, toisaalta jotakuta arvelutti mahdollinen liian hidas
tahtikin. Ainut toteutunut pelko taisi lopulta olla leirin liian
aikainen loppuminen. Toisaalta oli ihan mukavaa päästä kotiin.
Luontopolkulaiset saivat leiriltä
mukaansa uusia taitoja sekä rohkeutta rikkoa omia rajojaan. Uusia
jännittäviä kokemuksia löytyi kiipeilystä, harrastusintoa
ainakin huovutuksesta ja iloisia yllätyksiä kullanhuuhdonnasta.
Monenlaista leirin kuluessa ehdimme myös oppia ja oivaltaa. Muiden
taitojen ja kokemusten lisäksi ryhmähenkikin vahvistui
merkittävästi.